23.3.2012

18. Osa: Dramodred

Photobucket
(82 kuvaa)

Tämän osan kanssa meni aivan tuhottomasti aikaa. Ideat loppuivat kesken ja kirjoittaminen jumitti.
Niin ja pelattuani huomasin, että gadwin oli tallentanut nämä väärään kuvaformaattiin.
Tämä on kyllä yksi murheenkryyni koko osa! Toivottavasti osasta ei tullut aivan mahdottoman tylsä!
Yritin kyllä parhaani ;) ! Mutta vähän väliosatyylillä mennään....
 
Viimeksi Dramodredilla: Fionan ja Arthurin rakkaus kukoisti. Lopussa nainen sai kirjeen, jossa kerrottiin Melanien kuolemasta. Fredrick omistautui lapsilleen ja osoittautui loistavaksi isäksi. Sofian (perheen vanhimmaisen) välit kylmenivät kylmenemistään. Perheeseen syntyi kaksostytöt Felicia ja Ofelia, sekä sairasteleva perijä Kristopher.
Photobucket
Fiona harppoi katedraalin portaita ylös vauhdilla, joka olisi huomannut ketä tahansa. Nainen ei välittänyt, vaikka hikoava selkä, sai hautajaisia varten erikseen teetetyn leningin kankaaseen ilmestymään läikkiä ikävän näköisesti. Yksi ainoa ajatus ajoi naista eteenpäin: Hänen täytyi nähdä Arthur ennen hautajaisten alkua.
Photobucket
Fionaa ei todellakaan surrut Melanien kuolemaa. Alku järkytyksen jälkeen hän oli pikemminkin ollut hilpeällä tuulella. Oikeastaan ainoa asia, jonka häntä suretti, oli se että Arthur oli muuttunut kovin etäiseksi Melanien kuoltua. Mies ei käynyt enää tapaamassa häntä, kuten ennen. Oikeastaan Arthur ei ollut käynyt ollenkaan hänen luonaan viime aikoina. Monet yöt Fiona oli valvonnut ja odottanut miestä saapuvaksi, mutta kukaan ei enää tullut hänen luokseen.
Photobucket
Fiona löysi Arthurin Katedraalin urkuparvelta. Mies seisoi hiljaa liikkumatta tuijottaen aatelisia, jotka jättivät viimeisiä tervehdyksiään Melanielle katedraalin etuosassa. Fiona olisi halunnut kietoa kätensä miehen ympärille ja pyyhkiä tämän surun pois. Hän halusi olla se, josta Arthur etsisi lohtuaan, mutta mies vain seisoi ja tuijotti hiljaa kaiteen yli, sanoi Fiona sitten mitä tahansa.
Photobucket
Fiona kurkisti kaiteen yli nähdäkseen saman, mitä Arthur niin tiiviisi tuijotti. Kuningasperhe oli polvistunut Melanien arkun eteen toivottaen tälle onnea tulevaa matkaa varten. Fiona ei voinut mitään tunteilleen, jotka kiehahtivat välittömästi hänen nähdessään kuningattaren polvistuneen hahmon Arthurin jakamattoman huomion kohteena. Tai ainakin hän oli varma, että Arthur tuijotti juuri kuningatarta. Kaikkihan niin tekivät! Hän etsi katseellaan jotain, mihin voisi purkaa kiukkuaan, muttei löytänyt.
Photobucket
"Lopeta jo tuo näytteleminen! Ethän edes välittänyt vaimostasi! Sanoit minulle niin monesti. Muistatko?" Fiona tuhahti Arthurille närkästyneenä ajattelematta sen tarkemmin, jatkaen vielä, kuinka hän ja Arthur voisivat nyt olla aina yhdessä, karata kaukomaille, kun Melanie ei ollut enää tiellä. Kyllä Edward siskostaan huolehtisi.
Photobucket
Ennen kuin Fiona ehti jakaa kaikkea, mikä hänen kielensä päällään villisti pyöri, hänen maailmansa tärähti. Häkeltyneenä hän nosti sormensa kihelmöivälle poskelleen, vasta posken kuuman hehkun tuntiessaan hän tajusi. Arthur, hänen Arthurinsa, oli lyönyt häntä. Fiona ei tiennyt kumpi sattui enemmän poski joka jomotti ilkeästi vai hänen sydämensä, jota puristi ja vihloi enemmän kuin koskaan ennen. Kaikelta tältä hän ei kyennyt ymmärtämään mitä Arthur sanoi, mutta miehen ilmeen hän kyllä ymmärsi. Fiona oli mennyt liian pitkälle.
Photobucket
Arthur kääntyi takaisin sulkeutuen jälleen ulkomaailmalta tuijottamaan alhaalla vaimoaan surevia ihmisiä. Fionan silmiä kirveli kyyneleiden pyrkiessä ulos, mutta naisen ylpeys oli kyyneliä vahvempi. Hän poistui parvelta vetäen syvään henkeen, yrittäen näin saada voimaa takaisin jalkoihinsa, jotka tuntuivat pettävän alta. Tämä ei jäisi tähän.
Photobucket
Fiona asettui istumaan miehensä viereen. Hän tunsi Fredrickin arvioivan katseellaan vaimonsa puuhia ja mielentilaa. Mies ei sanonut mitään, tuijotti vain, naisen vältellessä parhaansa mukaan katsomasta tätä takaisin. Fiona tunsi olevansa kiitollinen Fredrickille tämän antaessa hiljaisuuden vallita heidän välillään. Joskus mies tuntui ymmärtävän.
Photobucket
Photobucket
Piispa aloitti tilaisuuden, saaden väki joukon hiljenemään paikoilleen miehen äänen kaikuessa katedraalin kolkoista seinistä peittäen alleen kaiken muun. Melanie oli ollut kovin rakastettu aatelisten piireissä ja se kuvastui kaikkialta mihin vain katsoi. Hiljaa seurakunta mumisi piispan mukana rukousta Melanien sielun puolesta. Kenelläkään ei ollut epäilystä, että tämän sielu ei olisi turvassa.
Photobucket
Photobucket
Aateliset itsuivat hiljaa tuijottaen eteensä muistellessaan hetkiään Melanien kanssa. Arthurin ja Edwardin hiljainen olemus tyhjine katseineen ei jättänyt kenellekään epäselväksi, miten suuri menetys Melanien kuolema oli perheelle ollut.
Felicia ei kuitenkaan ymmärtänyt pitää ajatuksiaan omanaan vaan hihkaisi innostuneesti keksittyään seuraavan siirron shakissa isäänsä vastaan, jota he olivat pelanneet aamulla. Tytön iloinen äännähdys sai aateliset kääntämään katseensa herttuoihin. Vain kuningatar tuntui välttelevän katsomasta taakseen.

Photobucket
Fiona tunsi häpeän aallon hyökyvän ylitseen. Hän oli kasvattanut mahdottoman huonotapaisen työtön, joka pilasi kaikki mahdollisuutensa hyviin naimakauppoihin nauramalla hautajaisissa! Fiona käski Feliciaa pitämään suunsa kiinni tai tyttö voisi olla varma, että Fiona ompelisi kotona suun kiinni pysyvästi! Tytön purskahdettua itkuun Fiona nojautui tyytyväisenä takaisin katedraalin kovan penkin selkänojaan, piiloutuen näin penkin kätköihin aatelisten kysyviltä katseilta. Felicia ei todellakaan pääsisi näin vähällä.
Photobucket
Photobucket
Hiljaisen urkumusiikin saattelemana tilaisuus oli ohi. Fionan täytyi päästä vielä puhumaan Arthurin kanssa, mutta kuningatar ehti ensin esittämään suruvalittelunsa. Fionasta Arthur nautti aivan liikaa kuningattaren halauksesta. Rystyset valkoisina puristuksen voimasta hän jäi istumaan hiljaa kiukkuaan niellen katedraalin penkkiin muun perheen poistuessa paikalta.
Photobucket
Arthur ei ollut edes huomaavinaan penkissä hiljaa istuvaa Fionaa. Mies oli kiivennyt vaimonsa arkun viereen ja haudannut kasvonsa käsiensä peittoon. Fiona kuuli miehen kuiskailevan arkulle hellemmin, kuin mies oli koskaan Fionalle puhunut. Hetken Fiona epäröi oliko hetki sopimaton, mutta hän halusi selvittää heidän välinsä ennen kotiin lähtöä. Arthur kyllä ymmärtäisi.
Photobucket
Arthur ei kuitenkaan vastannut. Mies ei edes katsettaan vaivautunut Fionalle antamaan naisen huhuillessa tätä. Lopulta Fiona totesi yrityksensä turhaksi, mutta sanoi vielä uhmakkaasti miehelle, että "Me tapaamme vielä!".
Tyytyväisenä viimeisiin sanoihinsa nainen poistui katedraalista perheensä vaunuihin, jotka odottivat pihalla.

****
Photobucket
Päivät kuluivat ja Sofian syntymäpäivä koitti. Fiona oli kaikkien aatelisten tapaan tilannut kakun Rowleyn emännältä. Syntymäpäiville ei montaakaan aatelista ollut kutsuttu, koska Sofia oli näin toivonut. Perheen voimat menivät pienen sairaan Kristopherin hoitamiseen, mutta Fiona ei halunnut esikoisensa kärsivän pikkuveljensä sairaudesta.

Photobucket
Sofia seisoi totisena tuijottaen upeaa kermaleivosta, jonka Fiona oli hänen eteensä kiikuttanut.
Photobucket
Hän ei ollut todellakaan halunnut näin montaa vierasta, mutta Fiona oli tehnyt oman päänsä mukaan, kuten aina.
Photobucket
Sofia katsoi isäänsä imien tästä rohkeutta puhaltaa kynttilät. Isän hellä ja onnen täyttämä ilme oli tytölle kaikki mitä hän tarvitsi. Isä pitäisi hänestä isonakin.
Kumarrus, puhallus...

Photobucket
Herttuatar Sofia Dramodred
Photobucket
Photobucket
Dramodredit ja Strongbowt nautiskelivat Rowleyn loihtimasta kermaunelmasta. Sofialle ei vain meinannut kakku maistua. Hän olisi halunnut kerätä hiuksensa ylös, kuten hänen ikäisellään oli jo oikeus, mutta Fiona oli jälleen esteenä. Kiukku äitiä kohtaan sai kakunkin maistumaan kitkerältä.
Miehet yrittivät pitää yllä iloista keskustelua pöydässä, vaikka olivat selvästi huomanneet syntymäpäiväsankarin ja tämän äidin välejä hiertävän jonkin.

****
Photobucket
Fredrick puristi hellästi pientä Kristopheriä itseään vasten.
"Isän täytyy nyt lähteä käymään hoitamassa valtionasioita, mutta äiti pitää sinusta varmasti huolta!" Fredrickistä tuntui pahalta jättää pieni poika kotiin Fionan hoitoon, mutta kuninkaan idea uudesta linnasta vaati hänen läsnäoloaan ja rakennusprojektin aloittamiseksi. Täytyihän hänen yrittää rajoittaa jotenkin serkkunsa suuruuden hulluja ideoita, ja ehkä hän näkisi Rosénkin samalla.

Photobucket
Fiona oli kuullut miehensä puheet Kristopherille ja halusi näyttää, että hänestä oli äidiksi, jos hän vain haluaisi. Kristopher oli sitä paitsi pitkästä aikaa sen verran virkeä, että hänen kanssaan saattoi ottaa kävelyharjoituksia. Fiona pelkäsi usein, ettei poika oppisi välttämättä sairautensa takia koskaan puhumaan tai kävelemään kuten muut pojat. Hän ei voinut ymmärtää, miksei Fredrick suostunut tohtorien suosittelemaan suoneniskentään. Poika oli vahva, kyllä hän sen kestäisi.
Photobucket
Pieni Kristopher ei kuitenkaan kauaa äitinsä kanssa jaksanut harjoitella, kun tämä meni jo kovin poissaolevaksi. Fionalla tuli kiire laittaa poika sänkyyn. Tohtorit eivät olleet osanneet sanoa, mikä poikaa vaivasi. Tähän tarttui kaikki sairaudet todella helposti, huimauskohtaukset olivat yleisiä, joiden aikana poikaan ei saanut kunnon kontaktia. Hetken Kristopher istui sängyllä tuijotellen tyhjyyttä edessään, kunnes hitaasti, mutta varmasti uni painoi pienen pojan silmäluomet umpeen ja pään tyynyyn.
Photobucket
Sofia oli saanut syntymäpäivälahjaksi isältään kauan kaipaamansa hevosen. Fredrick oli ostanut samalla Kristopherille jo valmiiksi ponin, jota nyt käyttivät Ofelia ja Felicia omissa ratsastusharjoituksissaan.
Photobucket
Sofia laski kätensä Mangeron lämpimän ihon päälle. Hän olisi halunnut painautua lähemmäs hevosta imien tästä itseensä voimaa, rohkeutta ja tuota uskomatonta lämpöä, jota se hohkasi. Mangeron lähellä Sofia sai olla mitä oli. Mangero hyväksyi hänet, vaikkei jalka noussutkaan tanssiessa oikealla tavalla tai jos ristipistot menivät sekaisin. Sofia upotti sormensa Mangeron harjaan ja vetäisi itsensä satulaan. Tässä hän olisi voinut olla vaikka kuinka kauan.
Photobucket
Fredrick hymyili onnellisena pieni Kristopher käsivarsillaan. Pojalla oli syntymäpäivät. Oli sinänsä jo ihme, että Kristopher oli elänyt jopa tähän elinvaiheeseen. Tohtorit eivät olleet uskoneet, mutta Fredrickissä paloi syvä usko poikansa puolesta.
Photobucket
Juhliin osallistui vain perhe Kristopherin sairastelun takia. Häntä ei haluttu altistaa enempää vieraille, kuin oli tarve. Hetken Fredrick katsoi vielä ylpeänä poikansa nauravia kasvoja. Milloin Kristopher oli viimeksi nauranut?
Photobucket
Kumarrus kakun puoleen ja keuhkot täyteen ilmaan...
Photobucket
Herttua Kristopher Dramodred
Photobucket
Syystä, jota kukaan ei tiennyt, oli Leo saapunut kutsumatta paikalle perheen syödessä onnellisena Kristopherin syntymäpäiväkakkua. Perhe ei kuitenkaan kaivannut seuraa.
Sofia lähetettiin saattamaan Leo pois herttuoiden ulko-ovelle. Ovella Leo kääntyi yllättäen Sofian täysin häikäisevällä hymyllä, joka sai tytön haromaan vielä avonaisia hiuksiaan. Poika oli niin lähellä. Tässä vain oli jotain, mikä sai vatsan myllertämään, perhoset lentelemään, hengityksen villiintymään ja hallitsemattoman naurahduksen purkautumaan tytön huulilta. Ennen kuin Leo ehti sanoa mitään, Sofia katosi hengästyneenä sisätiloihin.

****
Photobucket
Fiona ei saanut unta. Hän oli niin yksinäinen. Arthur oli kadonnut Melanien kuoleman jälkeen, eivätkä lapset välittäneet äidistään kuten isästään. Lapsista viis, hän ei koskaan ollut ollut kovinkaan äidillinen, mutta Arthur! Fiona ei mitään muuta halunnutkaan kuin selvittää Arthurin kanssa katedraalissa syntyneen riidan. Arthur ei tuntunut haluavan. Kuinka monta kirjettä hän olikaan lähettänyt miehelle? Ajatukset häiriintyivät Fionan nähdessä jonkun liikkuvan kuninkaan pihalla.
Photobucket
Mihin kuningatar oli menossa tähän aikaan yöstä? Fiona ajatteli ensin antaa asian olla. Hän ei kuningattaresta pahemmin perustanut. Silti pieni ääni hänen sydämessään vaati saada asioista selvää. Hiljaa hiipien Fiona lähti seuraamaan kuningatarta.
Photobucket
Hän ei voinut ymmärtää mitä nainen teki keskellä yötä talonpoikien alueella. Tajusiko tämä mitä olisi voinut tapahtua, jos hänet olisi löydetty? Fiona katseli ihmeissään Rosen lohdutonta itkua Stonejen ikkunan alla. Nainenh tunsi jalkojensa liikkuvan kohti tuota surullista ilmestystä ja käsien ojentuvan kuin ottaakseen tämän syliinsä. Melkein hän ehti astua piilopaikastaan ulos, kunnes pelästyi itsekin omaa reaktiotansa. Tuo nainen ei ansaitsisi lohtua keneltäkään!
Photobucket
Kuningattaren lopulta hoiperreltua pois paikalta sekavan oloisena, Fiona ei voinut vastustaa kiusausta kurkistaa itsekin ikkunasta. Murhiako täällä tehtiin?
Photobucket
Hän ei nähnyt kuin onnellisen pienen talonpoikaisperheen, joka valvoi liian myöhään. Hän ei tuntenut liikuttuvansa, eikä kurkisteluistaan huolimatta nähnyt huoneessa mitään muuta. Mistä kuningatar oli kyyneleet silmiinsä saanut? Ja miten Fiona ei muistanut, että Stonejen emäntä olisi saanut kaksoset? Sinänsä, eihän se ihme ollut. Talonpojat sikisivät kuin eläimet, niin se vain oli.
****
Photobucket
Sofia hieroi valkosipulia lohen pintaan. Hän ei ollut aivan varma, mitä piti tehdä, mutta näin äiti kai tämän teki. Fiona oli jakanut keittiövuorot Sofian kanssa, jotta tyttö oppisi laittamaan ruokaa. Sofia ei ollut kovin innostunut ruoanlaitosta, sillä hänestä se oli palvelijan puuhia. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, miksei heillä ollut palvelijaa. Jossain hän oli sentään äitinsä kanssa samaa mieltä!
Photobucket
Fredrick kehui kovasti tyttärensä keittotaitoja. "Onko aivan totta, että tämä oli ensimmäinen kertasi?" Mies kysyi hämmästellen ja sai Sofian punastumaan isänsä kehuista.
Photobucket
Sofia kertoi onnellisena, miten oli kalan maustanut. Viimeinen lause jäi kuitenkin kesken tytön jäätyä tuijottamaan veljeään. Poika oli kalpeampi kuin yleensä, mutta huulen ympärystää reunustivat kirkkaanpunaiset näppylät. Poika oli aivan kylmän hien peitossa ja hengitti raskaasti. Hädissään Fredrick säntäsi poikansa luo ja kantoi tämän kiireesti sänkyyn, rukoillen samalla kaikkia mahdollisia jumalia, mitä vain tiesi olevan olemassa. Ehkä joku vielä kuulisi.
Photobucket
Photobucket
Fiona oli lopultakin saanut Fredrickin poistumaan Kristopherin sängyn vierestä. Fiona ihaili miehen omistautumista lapsilleen. Omalla tavallaan hän oli kateellinen Fredrickille näistä tunteista. Vaikka Fiona kuinka katseli sairasta nukkuvaa poikaansa, hän ei tuntenut mitään. Ei hätää, muttei iloakaan. Lapset olivat Fredrickin eivät hänen.

Tohtori oli saanut pojan oksentamaan ja sen jälkeen tämän vointi oli kääntynyt parempaan. Poikaa piti vahtia tämä yö, mutta luultavasti tämä olisi aivan kunnossa muutaman päivän päästä, kunhan tämä vain söi ja joi tarpeeksi. Fredrick oli välittömästi kiikuttanut Kristopherin sängyn viereen kaikennäköisiä herkkuja. Fiona ei aina ymmärtänyt miehen puuhia. Tohtorihan oli sanonut tämän selviävän.

Photobucket
Fiona oli nauttimassa puutarhansa rauhasta, kun Fredrick asteli häiritsemään sitä. Mies kertoi kutsuneensa aatelistokoulun johtajan kylään, joten jos Fiona voisi laittaa heille jotain syötävää.
Photobucket
Fiona ei aina ymmärtänyt miestä. Kristopher luultavasti ei koskaan ehtisi käydä koulujaan loppuun, niin miksi mies näki näin paljon vaivaa tämän koulutuksen takia. Hän oli kuitenkin joskus rakastanut tätä miestä enemmän kuin mitään muuta. Fredrick ei vain koskaan ollut antanut hänelle mahdollisuutta. Hän kuuli itsensä lupaavan laittaa illallista rehtorille.
Photobucket
Fredrick ohjasi rehtori Pyykkölän välittömästi tämän saavuttua Fionan kattaman pöydän ääreen. Kristopherin voinnin edelleen vaatiessa vuodelepoa Felicia piti seuraa rehtorille. Pyykkölä ei välttämättä olisi ottanut ketään näin sairasta aatelista, mutta herttuan pojan hän ottaisi vaikka tämä olisi vähämielinen. Kruununperillisen sukulaiset ovat aina tervetulleita.
Photobucket
Rehtori vielä kiitti kaunista emäntää herkullisesta ateriasta ja vakuutti pojan pääsevän aatelisten kouluun.
Photobucket
Kristopherin hyvät hetket täyttyivät kävely ja kirjoitusharjoituksista. Välillä pojasta tuntui, ettei hänelle oikein muuta tässä elämässä jäänytkään. Hän olisi halunnut peuhata muiden aatelislasten tavoin ulkona ritaria leikkien, mutta hänellä ei ollut lupaa mennä ulos. Eihän olisi sinne kyllä itse päässytkään. Fiona piti poikaansa tarkassa valvonnassa. Kristopher oli perheen ainoa poika, eikä tälle saanut sattua mitään!
Photobucket
Kristopher pääsi äitinsä valvovan silmän alta vain isänsä mukana. Fredrickiä ei Fiona uskaltanut vastustaa. Kristopher nautti suuresti isänsä kanssa tekemistä ratsastusretkistä, jotka usein suuntautuivat Pinewoodin rannikolle. Fredrick oli vakuuttunut, että raikas meri-ilma tekee hyvää sairastelevalle pojalle.
Photobucket
Photobucket
Fiona keskitti huomionsa tyttöjen koulutukseen miesten ratsastellessa. Felicia osoitti lahjoja notkeudessa balettitangon äärellä kun taas Ofelia oli parhaimmillaan säestäessään siskonsa tanssiaskelia. Sofiasta oli puolestaan kuoriutunut loistava maalari!
Photobucket
Fionan omistautuminen pienemmille sisaruksille, tarjosi Sofialle loistavan tilaisuuden livistää paikalta. Hiljaisin, mutta ripein askelin Sofia laskeutui portaat alas. Hän saattoi vain toivoa, ettei olisi myöhässä.
Photobucket
Sofian sydän jätti yhden lyönnin lyömättä tytön nähdessä punapäisen pojan seisomassa ylväästi heidän puutarhassaan. Pitkästä aikaa Sofia häpesi jälleen avonaisia hiuksiaan. Huomaamatta käsi nousi pyörittelemään avonaisia hiuslatvoja, joiden olisi pitänyt olla sidottuna ylös, kuten muilla hänen ikäisillään tytöillä oli. Jalat tuntuivat juuttuvan paikoilleen, eivätkä polvet oikein tuntuneet vankoilta painon alla. Hänkö oli hänet tänne kutsunut?
Photobucket
Juuri kun hänen jalkansa olivat täysin pettämässä omaan tutinaansa, Leo käännähti ja nappasi Sofian voimakkaille käsivarsilleen. Poika joutui kannattelemaan Sofian hentoa ruumista tytön jalkojen ollessa yhteistyö kyvyttömät.
Photobucket
Unohtaen asemansa Sofia hukkui hetkeen. Hän tunsi Leon kasvojen pehmeän ihon kaulaansa vasten. Leon lämmin hengitys sai Rosen kehon vavahtelemaan jättäen jälkeensä kaulaan kylmän kihelmöivän alueen. Pojan hiukset olivat pehmeämmät, kuin mikään mihin Sofia oli elämässään koskenut. Leon tuoksussa oli aavistus kardemummaa ja jotain muuta, mitä Sofia ei ollut koskaan haistanut. Hän yritti imeä itseensä tuota huumaavaa tuoksua, joka sai mielen sumentumaan ja maailman pyörimään ympärillä.
Photobucket
Lopultakin hiljainen ääni Sofian ajatuksissa sai huudettua tarpeeksi kovaan. Niin kovaa, että se ohitti kardemumman tuoksun. Sofia repäisi itsensä irti pojasta, jättäen tämän ihmetellen tuijottamaan peräänsä. Tämä ei ollut oikein.
Photobucket
Sofia istui itkupajun katveessa yrittäen samalla tasata hengitystään. Hän ei tiennyt mitä Leo halusi, mutta tämä ei ollut oikein. Sofialla ei ollut edes esiliinaa mukana valvomassa tapaamisen säädyllisyyttä. Mitä jos äiti saisi tietää? Isän pettymys olisi vielä pahempi sietää! Hänen täytyi päästä takaisin maalaustelineen äärelle ja toivoa, ettei kukaan ollut huomannut hänen lähtöään.
Photobucket
Hiljaa Sofian hiipi yläkertaan. Sydän lauloi onnesta tytön nähdessä äitinsä edelleen istumassa tuolillaan ja ohjaamassa Feliciaa. Hän voisi unohtaa Leon ja tämän huumaavaan kardemummaisen tuoksun. Sofia syötti ajatuksensa pensseliin ja yritti keskittyä parhaansa mukaan maalaukseensa, vaikka ne väkisin ajautuivat Leohon. Tietämättä kuinka kauan hän oli jo maalannut, kun tunsi hellän painalluksen olkapäällään.
Photobucket
Fiona oli luvannut tyttärelleen yllätyksen. Hän oli kovin ylpeä tyttärensä edistyksestä opinnoissa ja oli lopultakin päätynyt siihen ajatukseen, että Sofia saisi laittaa hiuksensa iälleen sopivalla tavalla. Yhdessä he miettivät miten hiukset parhaiten kehystäisivät Sofian erikoisia piirteitä. Sofia ei voinut olla ajattelematta, mitä Leo hänestä nyt ajattelisi!
Photobucket
Sofia syöksyi äitinsä syleilyyn kyyneleiden valuessa pitkin poskia. Syyllisyys tapaamisesta puutarhassa rutisti tytön sydäntä tiukassa otteessa. Sofia oli varma, että kohta tuo rutistus olisi jo niin voimakas, että sydän lakkaisi kokonaan lyömästä. Hän halusi kertoa äidilleen tapahtumista, muttei voinut. Ei kehdannut, nyt kun äiti kohteli häntä kuin järkevästi ajattelevaa tyttöä.
****
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Ilta kului sutjakasti kaikkien tehdessä omia asioitaan. Fredrick perehdytti Kristopheria shakin syvälliseen maailmaan, kun taas Felicia säesti Sofian tanssi harjoituksia. Sofia oli luvannut Fionalle kiitokseksi ylöskerätyistä hiuksistaan, että hän syventyisi vielä enemmän opintoihinsa. Fiona katseli ihaillen tyttärensä sulokkaita liikkeitä kirjansa takaa, jotka toivat hänelle mieleen hänen oman nuoruutensa. Nuoruuden, joka oli jo niin kaukana.
****
Photobucket
Muun perheen nukahdettua Fiona kömpi sängystään ylös ja suuntasi kohti taloa, jossa hän tiesi tuntevansa itsensä jälleen nuoreksi ja halutuksi. Jännittyneenä siitä, miten hänet otettaisiin vastaan, Fiona nosti kätensä ja koputti.
Photobucket
Punainen hiuspehko ilmestyi oven taakse ja valloittava hymy, joka sai Fionan polvet notkumaan ja ihon nousemaan kihelmöivästi kananlihalle. Fiona tunsi vahvojen käsien ympäröivän hänet ja miehen kuiskaavan hellästi ikäväänsä naisen korvaan. Kaikki pelot ja ikävät muistot haihtuivat. Oli tämä hetki, juuri nyt ja se kuului hänelle.
Photobucket
Arthur tarttui Fionaa käsistä kiinni ja veti sisälle. Muutamin tahdikkain tanssia muistuttavin askelin Fiona ja Arthur liikkuivat hitaasti tuijottaen toisiaan palvovasti Arthurin makuuhuonetta kohti.
Photobucket
Fiona tunsi Arthurin tutun painon yllään ja voimakkaat huulet omiansa vasten. Suolainen maku pyrki hänen suuhunsa Fionan ymmärtämättä mistä se mahtoi tulla. Vasta Arthurin pyyhkiessä naisen poskilla kimaltelevia kyyneleitä, Fiona ymmärsi suolan tulleen hänen omista kyyneleistään. He olivat yhtä, hän ja Arthur, eikä ketään enää heidän välissään.
Photobucket
Arthur kietoi kätensä Fionan ympärille ja painoi päänsä naisen hiuksiin. Fiona tunsi miehen hengityksen niskassaan. Hengityksen, joka oli vielä kiihkeä äskeisestä. Onnellisena Fiona kietoi omat kätensä Arthurin käsien ympärille. Lopultakin hänellä oli se, mitä hän oli aina toivonut. Rakkaus. Muuta hän ei ollut elämässään pyytänyt.
Photobucket
"Karkaammeko nyt lopulta?" Fiona henkäisi lopulta mieltään askarruttavan kysymyksen.
"Miksi?" Arthur kysyi ääni täynnä aitoa ihmetystä, "Meillähän on kaikki hyvin näin. Miksi me pilaisimme sen parisuhteella?"
Fiona ei koskaan ollut tuntenut itseään näin hyväksi käytetyksi. Hän ymmärsi kyllä, miksei Arthur halunnut parisuhdetta. Mies nautti vapaudestaan ilman vaimoa. Vapaudestaan hakkailla palvelijoita ja flirttailla avoimesti. Mies ei vain rakastanut häntä tarpeeksi. Mikä hänessä oli vikana? Fiona tuijotti pimenevän huoneen seinää saamatta unta. Edes vierestä kuuluva uninen tuhina ei saanut Fionaa nukahtamaan. Päinvastoin.

****